perjantai 19. syyskuuta 2008

SE ON PERJANTAI, LOPULTAKIN *VÄÄNTELEHTII YMPÄRIINSÄ*



Kiitos, kiitos ihan kuka tahansa – sekä kaloista, että viikonlopun alkamisesta! Tämä viikko on ollut niitä ääripitkiä, kyllästyttäviä, särkeviä ja hankaavia kaikinpuolin. Että viikonloppu onkin tarpeen. Saisi edes vähän nukkua, päikkäröidä taas tarpeekseen. Ihan pitäisi pari asiallista asiaakin saada aikaiseksi. Saa nähdä, onnistuuko vai jätänkö kylmästi tekemättä.

Koivet ovat sanomassa sopimusta irti, kohta lienee sairiksen paikka. Nyt viiltelee jo reippaasti, ihan normikävelyssä Varaston käytävillä. Koivet myös pettäilevät vinkeästi alta, jos astuu vähänkin sivuun. Ja tottakai – ovat sikahemmetinkipeät. Ensi vkolla on työarvaushoitaja, jotenkin on jo etukäteen vähän negatiivinen olo. No, jäkättäköön taas, kyllä minä tiedän, mitä asiaa hänellä on. Eivät ple antaneet labratuloksiani puhelimitse, kun kysyin. Höh, minä olisin vain halunnut tietää. "Emme voi, lääkärin on ne tulkittava ensin!" Pirulauta, minä yhtä kandin planttua vastaan milloin tahansa. Labroissa ei pitäisi olla erikoista. Mutta Minä Itse olen hoitajille ongelma – aina! No, se on vasta ensi viikolla...

Varastolla normityö jatkuu, P-P ruoskii väkeään tehokkaampaan toimintaan (meillä on jatkuvasti yhden työntekijän vajaus ja nytkin pari pitkällä sairaslomalla) saadakseen tilastot kauniiksi. On sekin, että tällaisia asioita tilastoidaan. Käytännössä se on mahdotonta, erilaiset asiat vievät eripituisen ajan selvitäkseen ja saadakseen päätöksen. Mutta kyllä P-P yrittää. Jos se olisi vain hänestä kiinni, mutta kun muut luulevat, että kaikilla meillä on omakin elämä ,D Syysplunssa kaataa kovasti väkeä myös Varastolla. Ja lähellä taas esimerkki miten käy, kun ei pysy kotona vaan tulee sairaana töihin. Työkaveri oli 3 pvää pois ja tuli sitten viikonlopun jälkeen töihin. Kröh, krääh, punaiset läiskät poskilla. Patistin lekurille ja keuhkoputkissahan se muhi, lääkekuuri, sairasloma jne. Että pysykää kotona plunssaisena se kolme päivää, hakekaa todistus, jos on pakko. Jos olo on paha, menkää oikeasti lääkäriin hakemaan antilooppikuuri tms. jos tarpeen. Älkää, kiitosta vaan, tulko tartuttamaan sitä meihin muihin! Ainakaan minuun, minulla on jo riittävästi vaivoja ilmankin.

HelMet on nyt kiva, saa usein sähköpostia, muahahah. Saapuneet varaukset tulevat nyt tiedoksi meiliin eikä enää tule lainkaan sitä paperisaastetta. Hyvä! Odottamassa on jokunen kiva opus, lisää myöhemmin. Ja vinksuna, että uutuusluettelot eivät ole luotettavia. Kuukauden aikana ehtii tulla paljon uutta kivaa, joten vietän paljon aikaa etsimällä haulla vasta äsken tulleita kirjoja ,D Kiusa se on pienikin kiusa.... ei vaiskaan, en minä kiusata halua. Minä luen hyvin nopeasti uutuudet alta pois – aina. En jömmaile niitä kuin ehkä korkeintaan viikon tai vähän yli. Että älkää minua syyttäkö, jos joudutte jonottamaan haluamaanne kirjaa.

Huomenna on jälleen tiedossa roudausretki Belgarionin kanssa, kirjastoon ja kaupoille. Hah, yksi uutuus on tulossa myös Belgarionille. Ja vinksuna, Liiterissä on lemmikkipäivät! Tarkistakaa tarjonta, hyvältä näyttää. Kaikki muut Liiterin kissanmuonat ovat olleet Vincentin mielestä hyviä, mutta normipurkkiruoka ei ole kelvannut, siinä on ollut joku outo maku (hänen mielestään siis). Minä käyn vain hakemassa viikon normiruuat, en sen enempää. Siitäkin tulee jo liikaa tavaraa, mutta viikko on pitkä aika. Ja pitäähän tuota opiskelijanplanttuakin jotenkin avittaa... ostin Serkuista jo juustoa ja kohukkeita ym. Käykääpäs nyt siellä puodissa, eikö?! Vai teenkö tarjouksen, josta ei voi kieltäytyä =b

Tänään, kun tulen kotiin, menen joko heti nukkumaan tai käväytän uunin kautta pienen pizzan! Sitten joka tapauksessa yritän antaa unen tulla! Minä olen reporättipoikki joka tavalla. Ehkä pizzan päälle nautin sellaisen mömmösekoituksen, että uni tulee joka tapauksessa!

--------------------------------------------

Purrrrrrve, kaiffat! Joo, ollaa mami kaa aika hyviss väleiskii jo. Mä eilenki goisin sänkyss, niiden paprui ja muavi väliss. Enkä tehny mitää tyhmii jutskei. Tääll kävi joku hyyppä tsiigaas mun basee ja semmost. Mun piti vähä pomottaa, ett katoin, mitä se duunas niinku. Putsi niit ilmavaihtojutskii. Hyvä, ilmaa siäll tartteeki. Ja sitt mä goisin siihe asti, ett mami tuli. Sain joo muanaa ja heekkui. En mitää ihmeellist, ku sill on vaa sitä omituist valkost mähnää ja tatttarii. Ei kissit semmost syä. Onneks tuli kalkonii sitt. Sitt se söi jotai makeet höttöö. Ei käy sekää. Tuli onneks napikoit. Niinku nyt aamulkii. On meill melkee kaikki taas ok, mä goisin yät mamin koipisien viäress ja häiriköin sitä täss nytkii. Meinaan tonne sänkyy vetää aaamutirsoi. Mami kyll kattoo vähä siihe mallii, ett pitäis ensi käydä laatikoll. Höh! Se on sitt epäileväine – mutt se onki ihmine. Eikä oo otettu taaskaa fotoi, tämmöne piti iha käydä hakees. Ihan ku mä, iha tosi - siis mä tsiigaas tätä konet noi suulisjutskat pääss - eiks?


Hei, se on viikonloppuu vaa kaikill, huamisee!

----------------------------------------

Vincent, kun pyörit siinä peittokasassa, en ole ollenkaan varma, mille asialle teet paikkaa; alatko nukkua vai teetkö kakkiskierrosta!

Päivän slogan: Piru teidänkin hauskanpitonne periköön – mikäli minä en ole siinä osallisena!

Päivän biisi: Skitsofrenia

Luettua: No juu, olihan tähän tartuttava, kun eteen käveli. Luen sen tänään loppuun jossakin vaiheessa. Hömpämpää hömppää ei juuri voi olla eli Alexandra Ripley – Scarlett, jatkoa Tuulen viemään. No joo, tässä on vähän enemmän otetta kuin siinä Rhettissä. Mutta silti, ei, ei ole meikäläisen suosikkitavaraa. Viehättävää tässä on vain kirjan paksuus ja se, että sitä silti voi lukea sängyssä. Vain mahdottoman hömpän kavereille. Kunnon linkkiä ei löydy, halukkaat etsikööt itse, jookosta, jooo... Meillä tämä käy ehd. viimeistä kertaa. Nih kerta!

                                          

                                              PERJANTAIN PAHEITA VAAN!



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti