torstai 4. syyskuuta 2008

KÄVIJÄENNÄTYSKIN KAIKEN MUUN LISÄKSI =b



Kas, aamuyön aikana on haamuraja ylitetty eli 60 000. kävijä on pistäytynyt täällä. Jos hän oikeasti kehtaa ilmoittautua Welhottaren sähköpostiin omalla nimellään ja osoitteellaan, postin italovastine voi tuoda yllärin. Ihan oikean, ei mitään kummallista tai pelottavan poikkeavaa. Siitä vaan, jos kiinnostaa ja tiedät olleesi tasaluvun edustaja! Kiitos kaikille, joita tämä lokin teelmä ja valituspostaukset ovat kiinnostaneet – mukava, että olette visiteeranneet näinkin ahkerasti. Olen suorastaan otettu, mykkä kiitollisuudesta, väännän itkua. Minua pidetään melkein ihmisenä, minua, Welhotarta. *miettii, kuinka moni vahingossa eksyy tänne oikeaa Polgaraa etsiessään*

Että on ihmislapsella vaikeaa, tuo nukkuminen nyt ihan ensimmäiseksi. Yritin ensin unta aikaisemmin otetulla rauhoikkeella ja sitten hyvin ajoitetulla ns. nukahtamis-lääkkeellä. No, eihän se meikäläisellä toimi. Juu, nukahdin kyllä ja heräsin n. 1.5 h päästä. Että semmoista. Sitten keräsin isomman lastin rauhoikkeita ja sain taas vähän unta, kunnes puhelin soi. Ei, ei se muille ole vielä yötä eli klo 23 tienoolla. Minä mumisin rumia ja kehoitin herrahenkilöä painumaan ties minne. No, hän pyyteli anteeksi, sanoi soittavansa päivällä tms. Juu, tällä henkilöllä on tapana muutenkin soitella öisin ja varsinkin pienessä sievässä. Varmaankin nyt siksi, että hän puolestaan vietti syntymäpäiväänsä. Voipi olla, että hänellä oli myös sieni- tms. asiaa. Sen saan tietää sitten päivällä. Onneksi sain vielä unta, kunnes iski lievä kramppi jälleen kerran. Prle, kuka käskee venytellä puoliunissaan koipisiaan. Eli ei pidä venytellä eikä yltyä mihinkään urheilusuorituksiin. Pysyisi ainakin terveempänä – muistakaa tämä, oi ystävät! Eli yhteensä norsun kaatavalla määrällä mömelöitä olen nukkunut vähän alle 5 h. Ei riittävästi tällä kertaa, univelkoja on niin paljon, että olisi hyvä ulosottomiehenkin jo puuttua asiaan. Jos puhutaan unien kauppiaasta jne., eikö tuommoinen univelkojen ulosottomies olisi myös jotakin? Tämä on sen verran hyvä kirjan tahi kirjoituksen nimi, että pidätän oikeuden siihen itselläni ;D Univelkojen ulosottomies – Welhottaren vauhdikas romaani (HS:n kulttuurisivuilla...)!

Varastolla kiire jatkuu, semmoinen kohtuusopiva kiire. Ei nyt ihan täpökiire eli vielä on varaa repiä itsestään irti jotakin, jos tilanteet pahenevat. Huhujen mukaan ongelmia voipi olla tulossa vuoden vaihteessa tuossa palkkauspolitiikassa määräaikaisten osalta. Toisaalta, haluaisin nähdä sen, joka minunkin työni tuolla tekisi? Siis esim. jos korkeammin koulutettu ja palkattu henkilö siirrettäisiin noihin tehtäviin? Eihän siitä tulisi mitään muuta kuin työsotku ja paha mieli kaikille. Jotain aivan varmasti tapahtuu, mutta mitä – se jää vielä nähtäväksi. Inhotilaisuuteen en eilen mennyt. Ihan siksi, että pelkäsin joko nukahtavani tai esittäväni työvoima-poliittisesti epäkorrekteja kysymyksiä johdolle. Eli minä vain pissaan ja olen töissä Varastolla, muut saa selittää.

Tänään pitäisi poiketa kuitenkin hätinään lähikirjastossa. Muistin, että minulla on Best Seller –laina, joka umpeentuu huomenna. Huomenna en ehdi kirjastolle, on ne kynä- & karkkipäivät ja töitäkin. Taidan käyttää 20 min. ruokatauosta kirjasto-asiointiin. Olen muuten yltiörehellinen, minä leimaan itseni ulos oikeasti! Siis kun käyn ruokiksella kirjastossa, rehellinen Welhotar on kaiken A ja O. Eipähän tule siitäkään sanomista, eli kaikki menoni ovat kirjoissa ja kansissa, siis liikkumiseni. Menoistani eivät onneksi töissä tiedä – pankkitilini on heidän tietämättömissään! Muuten ja btw, onko kellekään muulle tulossa palkkayhteys verkkopankkiin tahi jotakin vastaavaa? Minen nyt oikein ymmärtänyt tätä infoa taas. Ilmeisesti emme enää saa ns. tilinauhaa, vaan se ilmestyy elektronisena verkkopankin sivustolle – näin minä asian ymmärsin. Kaikkea ne keksivät =O Pääasia, että palkka kuitenkin tulee tilille, minä niistä tilinauhoista niinkään...

Varauksiakin näkyy olevan tulossa kiitettävästi. Toivottavasti ehtivät lauantain roudauspäivälle. Voi Belgarion, mitä taas tuli luvanneeksi. Minulla on pitkä kauppa- ja apteekkilista ,D No, hän saa taas erityislounaan ja vähän muutakin herkkua sekä mukaansa myös evästä. Käväisin eilen Eestin Herkuissa ja ostoksien sivussa kävin pitkän keskustelun myymälänhoitajan kanssa. Olipa mukavaa haastella mm. rahkatuotteista ja pelmeneistä tämän leidin kanssa. Hän on itse kotoisin maaseudulta Tallinnan läheltä ja kertoi omasta lapsuudestaankin. Minä olen jo selvästikin luottoasiakas ,D Jahas, ostoksina hapankirsikoita, granaattiomena-mehua, tietysti kirsikkarahkapatukoita (leidi kertoi, että niitä voi pakastaa!), valkosipulijuustoa iiiiiiiso pala, vaffaa adjikaa iso purkki (testattu, njamskista), kirsikkamarenkileivareita pussissa, tsinuskia sekä tuoreosastolta vielä lämpöisiä kaalipiirakoita (ovat muuten hyvejä, niitä tulee ainakin keskiviikkoisin ennen klo 12) sekä pari Aleksanteria kaffen kanssa viikonlopuksi. Ai niin, Varastolle perussalaattia omien eväiden kylkeen. Iso kassi tuli taas melkein täyteen eikä ollut minusta hinnalla pilattua! On se hyvä, että kauppa muutti noin lähelle. Tämä on tyytyväinen ja ilokas, tuo ruoka on minulle melkein lähiruokaa, lisäksi suht. edukasta ja maistuvaa. Ottakaa muuten vielä huomioon se, että tuosta kassista syö myös Belgarion sekä osittain Kummisetä.

Mahtava aasinsilta ihan itsestään! Jee! Kummisetä kävi katsomassa rintteriäni, joka siis vikuroi ja pysyi täysin pimeänä. Hän käänteli ja väänteli sekä epäili jo vaikka mitä. Kunnes teki sen saman, minkä minä ja Belgarion olimme tehneet eli kävi läpi kaikki liittimet ja viimeisen töpselin seinään! Taddadaa ja ketut, sehän alkoi toimia! Onneksi Kummisetä ei alkanut puhua mitään miehistä... Nimittäin minä aina ensimmäiseksi tämän koneen tai rintterin hyytyessä tarkistan nuo virtakytkentöjen johdot. Ilmeisesti – ja tämä on Kummisedän työselitys – nämä vermeet ovat olleet paikallansa jo n. vuoden ajan. Tänä aikana on jo ehtinyt kerääntyä kaikenlaista pölyä ja moskaa, joten kaikki eivät ole saaneet kunnon kosketusta. Kummisetä hääräsi, pyyhki ja puhalteli ja todellakin – nyt taas toimii. Kiitokseksi hän sai kunnon halipusut ja lämpöisen kaalipiiraan =D Mukava, että asiantuntija-apua on saatavissa helposti ja halvalla.

-----------------------------------

Purviiiiiska, kissinkat! Joo, meill on vähä hiljasempaa ollu. Mä oon goisinu paljo ja eilenki mami leikki sitt kuiteskii huispulall nii paljo ku jaksu. Jaksu se aikastas hyvi. Ja mä sain kurmeeruakaa, njam. Ja kaakkii, maitonapikoit ja hampulikaakkei. Sitt mä sain viäl maistaa yhe biiti semmost lihaa tai jotai. Ei ollu hyvää, jäks. En syäny ku maiston vaa. Sitt menin goisii mamin kaa ja jäinki sen koipisii vahtii, katos mä vahdin, ett jos semmone joku Krammpi tulee mä pualustan mamii. Ei tullu! Mami vaa sano, ett mä painan sata kiloo sen jalois. No mä olin tarkkan ja iha kiini siinä, ett pysy lämpimän kans. Nih kerta. Mä oon hyvä pualustuskissa kans, mami oli iha tyytyväine. En oo tehny tyhmii jutskiikaa just nyt. Miättiny kyll, mutt orjat on välill nii äkäsii omituisist asioist... parempi niinku vaa goisii päivisi eikä miättii mitää salaperäsii touhui. Oon mä kyll syäny noit mamin rehui, sitä puskaa ku se sai sen duunist. Melkee kaikki valkoset kukat on syäty (ja oksuttu, toim.huom.), ryysyihi en oo viäl koskenu. Nii – ett mull ei just nyt oo mitää uutt kertomist. Semmost hiljaseloo vaa meilläkii ja se onki iha hyvä! Ja tommose fotonki mä löysi - iha vaa mitä koipisasioit ja semmosii nii ni heti iski >o<

Hei, se on koht viikendi taas. Huamisee!

--------------------------------

Vincent, karvatakamus, vahti eilen tosiaan jalkojani kramppien varalta =D

Päivän slogan: Älkää minua häiritkö – minä vain yritän elää ja pysyä hengissä.

Päivän biisi: Stayin Alive

Luettua: Tiina Raevaara – Eräänä päivänä tyhjä taivas. Erikoinen, unenomainen, välillä painajaismainen tunnelma. Paljon veljiä ja outo isä löytyvät kotitalosta keskellä metsää. Vanha mies, ukki?, neuvoo tyttöä tai nuorta naista joissakin asioissa. Ydinsodan kauhujakin koetaan, nekin saman merkillisen tunnelman vallassa. Mitä on oikeasti tapahtunut? Missä on ÄITI? Tämä on kirja, josta nyt on vaikea sanoa mitään. En myöskään pysty luokittelemaan tätä, onko tämä scifiä vaiko mitä. Minun on luettava tämä myöhemmin uudelleen. Suositan kuitenkin uteliaille... Minulle jäi todellakin unenomainen ja hiukan vaivautunut olo, tämä on todella otettava uudelleen käsittelyyn pienen alitajunnan pureskelun jälkeen. Juha Numminen – Iskijä, entinen nyrkkeilijä ja taposta lusinut kaveri, jolla on nyt kaksi työtä, vaimo ja aikomus lähteä opiskelemaan lakia. Kaikki kuitenkin muuttuu, kun hän joutuu tahtomattaan sekaantumaan murhaan todistajana. Kippo alkaa ahdistella miestä, samoin toimittaja Santala. Miehen ympärillä alkaa tapahtua yhä enemmän, vaimo murhataan, kuolema käy kannoilla. Kuka vainoaa häntä ja miksi? Ratkaisu löytyy ja on melko yllättävä. Selkeää kotimaista dekkaria, aika luettavaa jopa. Kyllä tämän lukee, siis kotomaisen normidekkarin kavereille.

                                         

                                  TORSTAI - MISSÄ OVAT TOIVO JA USKO?



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti