keskiviikko 17. syyskuuta 2008

KESKIVIIKONTAI - HEI, WELHOTTARELLA ON KILAPILU... =b


Voihan kyykkivät kykloopit, onneksi on jo keskiviikko. Tämäkin on niin mitäänsanomaton päivä, että ei yhtään mitään. Ei kerrassaan mitään. Mitään ei tapahdu. Mitään ei ole suunnitteilla. Päivän haastavin osuus on pääseminen töihin ja takaisin taksolla sekä tofun marinoinnin onnistuminen. Ei tämä oikein vaikuta kuulkaas kovin laadukkaalta elämältä, tämä täällä, tänään ja tällä kertaa.

Koipia särkee joka päivä, aivan hemmetisti. Eilen lopulta nukuin vain silkkaan väsymykseen ja kipuun. Eihän sitä aina voi valvoakaan. Ei ollut kivaa, näin taas jotain painijaisia, mutta en jaksanut edes herätä. Kun väsytti niin jo unessakin. Tee tässä sitten pirtsakkana ja tarkkana töitä. Varsinkin kun tod.näk. joudun uusimaan osan eilisistä hommista. Ei, ei minun vikani, ihan muu juttu. Papruissa oli virhe jo alkujaan, kukas muukaan sen käytännössä korjaa kuin minä. Hyvä, että huomasin kuitenkin. Konfirmoin asiasta eteenpäin, että tietävät. Tuli kyllä kiitosta, että olen tarkka. Joo, varsinainen neitsytluonne – paljastaa työnantajalle kaikki mokat ja saa vain itselleen lisää töitä ,D

Ehheeh – Welhotar osti itselleen talvi-Crocsit, mustat mustalla, kloppanat ;D Sopivat tyyliin kuin nenä päähän. Nämä siis syysulkokengiksi. Sisäkengiksi talven aikana ovat myös ne mustavalkeat lehmä-Crocsit, vetäkää siitä ja naurakaa. On sitä porukkaa jollakin huvitutettava, jos ei muulla, omalla pukeutumisella. Pahus, olen kokonaan unohtanut syksyn pellevaatteet. Ne tosin sopisivat tuonne pyhäinpäivän tienoille, väritykseltäänkin. On ne sen verran karseat ;D Voin sitten rapota niistä Lumpuissa, tämä on lupaus, jos ne päälläni töihin änkeän! Niin siis kengistä – minulla on pakko olla kengät, joilla pystyn kävelemään ja seisomaan (puolustaa ostostaan, se on oikeasti pakko!). Silti on vaikeaa. Eilen odottelin taksoa puolisen tuntia, taas minut oli jätetty heitteille. Edes Iisalami ei tiennyt, missä on auto.... voihan pee. Eli minä vain odottelin ja ulkosuomalainen lähinaapuri idästä sieltä tuli, missä lie käväissyt... ei pahalla, hän ei taas osannut kieltä, ei ymmärtänyt ajo-ohjeita (oikealle, vasemmalle...). Ei ihme, että mm. Taksi Mäkinen hakee jatkuvasti uusia invataksin kuljettajia, ei todellakaan ihme. Siellä on myös melkoinen vaihtuvuus, kertoo tarina. Josta siis pääsemme lopulta siihen, että koipikipu jatkuu ja pahenee, kun seisoo kylmässä odottamassa autoja, jotka ehkä joskus tulevat, joskus taas eivät tule lainkaan! 

Ei, minulla ei ole mitään hauskaa kerrottavaa! Tai no kissaystäville, yläkerran naapurin komea musta kolli oli eilen ulkona kun tulin - siis omistajaansa ulkoiluttamassa nauhan päässä. Eivät hekään tiedä rotua, kaveri on sisaruksineen tuotu aivan pentuina Virosta. Kolli täytti eilen 2 v. ja on melkein kaksi kertaa Vincentiä suurempi ja komea kuin mikä. Rotua ei ole kellään tiedossa, mutta ilmeisen hyvät selviytymisgeenit herralla on. Enkä ole koskaan nähnyt niiiiiin mustaa kissaa – ei valkoisen häivääkään ja kauniit suuret silmät. Oli mukava tutustua, viimeksi nähtiin varmaan yli vuosi sitten! Josta tulikin mieleen, että pitää taas laatia kissavaroituslappuja. Ilmanvaihtohormien puhdistus on tulossa tällä viikolla ja eläinvaroitus pitää laittaa, kuitenkin hän/he käyvät myös kylppärissä jne.

Olen yrittänyt tavoittaa Belgarionia erään asian tiimoilta, mutta ei onnistu. Täytyy jatkaa tänään. Minulla on nähkääs taas painavaa asiaa! Olisi tehtävä yhtä sun toista ja käytävä postin italiaano-vastineessa useamman asian tiimoilta. Tarvitsen apuja, ei olisi varaa käyttää ylimääräisiä taksomatkoja käymällä postissa, prle! Ajatelkaa nyt, 9 edestakaista matkaa kuukaudessa - mihin SINÄ ne käyttäisit? Kerropas se tässä Polgara-tätsyn lokissa, mitä tosiaan tekisit moisilla taksimatkoilla. Jos siis et pääsisi itse kävelemään, sinulla ei olisi autoa ja asuisit yksin... Parhaan vastauksen antanut saa kunniaa ja kyseenalaista mainetta sekä mahdollisesti jopa jonkun palkinnon ,D Minä yksin toimin ratkaisevana tuomarina oman makuni mukaan. Ratkaisu tehdään hetikohta, kun edes jokunen vastaus on tullut. Hei, tämähän on siis selkeästi kilapilu! Semmoista tässä lokissa ei ole ollutkaan, ehhhehheeh! Mukavaa – eikö, ai että ei – pidä tunkkis...

Minä keitän kohta toiset kaffet ja lähden etsimään jotakin lämmintä paitaa itselleni. Kyllä. Oletusarvona Varastolla on kuitenkin se, että päällä on jotakin vaatetta, mm. paita. *lähtee laittamaan tofua marinoitumaan, paashat mistään paidoista*

-------------------------------

Moi, kaiffat! Meill ollaa viäläki vähä sillee varovaisii. Vähä mami eile leikitti mua ja mä purin raapitin hyäkin leluihi, en mamii. Ja sitt menin sen koipisii, mutt aloin raapii sänkyy ku kakitti. Ja mami sano, ett sitt voi mennä pois. Epist! Mä menin ja jolisin ja huusin, en sitt kakkinu sänkyy vaa kaks kertaa laatikkoo. Vaiks mä säästin, jos ois voinu vaiks sinne jalkoihi. No ei kai, tai en mä tiijä. Mä oon nii levoto iltasi. Mami on päivät duunis ja mä goisin. Se tulee, se on väsy eikä jaksu mitää. Eilenki söi vähä ja kaatu ekaks goisii vähäks aikaa. Nousi sitt kyll joo. Ei siin mitää. Meill pitäis olla päivähoito, molemmill. Mamin pitäis saada olla koton. Sitä miältä ollaa molemmat. Mutt ei me riidoiss olla. Otetaa vaa vähä etäisyyttä niinku. Koht hei mä saan aamukaakit.... sainki jo. Mami toss puhu, ett pitäs olla kissan miälipualilääkitys tai jotai. Ja eipäs, mä voin mialuummi ottaa vaiks vähä huikkaa. Meill malmilaisill ku on kans semmonenki tapa >o<

Kliffaa keskist viikkoo, huamisee.

--------------------------------

Vincent, en vieläkään tiedä, mitä sinun kanssasi tekisin. Kun et suostu edes valjaisiin ulkoilutettavaksi!

Päivän slogan: Sellaista elämä on; been there, doing that, get the T-shirt.

Päivän biisi: Me yhtenäistämme

Luettua: Stieg Larsson – Pilvilinna joka romahti. Trilogian kolmas osa, voi lukea itseksensäkin kaikki (ja taidan lukeakin ne edelliset kohtapian uudelleen). Hillitön ja pelottavakin tarina siitä, mitä Ruotsin hallituksen sisällä on tapahtunut ja tapahtuu. Miten ihmisiä manipuloidaan. Mitä erityisosaston sisäinen erityisjaosto on tehnyt ja mitä se vieläkin tekee ja toimii saadakseen erään nuoren naisen tuomituksi loppuiäkseen psykiatriseen hoitoon. Tarkoituksena salata erään agentin murhanhimoinen menneisyys, psykiatrin tahallisen väärät diagnoosit ja muuta mielenkiintoista. Kirja liikkuu pääasiassa lehtimaailmassa, jossa toimittajat pyrkivät hankkimaan tietoja asiasta. Lopun oikeudenkäynti on melkoinen esitys! Opus on tiiliskivi, mutta jaksaa pitää otteessaan aivan loppuun asti. Minä pidin, tässä on kyllä niitä salaliittoteorioita päällekkäinkin, joita ei oikein aina jaksa. Mutta hyvin kirjoitettu, perusteltu ja ulosannettu jännäri, joka voi olla todellisuuttakin. Mitenkäs se Larsson itse menehtyikään? Eli minä kyllä suosittelen kaikille, jotka ovat tosissaan lukupuuhissa. Osan amatööreistä tuo n. 700 sivua voi lannistaa. Eli ehdottomasti yksi syksyn alkupään kirjoista!

                                           

                                                   KÄLYISTÄ KESKIVIIKKOA!  


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti