sunnuntai 21. marraskuuta 2010

JA KAVERINA VAIN SUNNUNTAIAHI


 


 


Huono vaihteeksi taas huokaa – se on söndaagi. Ei kiva, ei mukava. Tylsää ja kaikenlaista puuhasteltavaa, sunnuntaiahia ja –angstia. Väsytystä ja juilimista, hmph. En siis tykkää. Minusta sunnuntain saisi kepoisasti poistaa kalenterista. Voisi olla vaikka kaksi lauvantaita. Tai perjantai, lauvantai ja taas perjantai, eikö?


 


No, ei voi mitään. Tässä valtiokirkon ja kirkkovaltion maassa on elettävä vaan näin. Erottakaa jo kirkko valtiosta, pliiz? Jokainen kirkkoon kuuluva voisi ihan itse maksaa sen kymmenyksensä sinne. Kirkkollahan on omaisuutta toki jo aivan riittävästi, käykääpäs vaikka vähän urkkimassa! Ja koska nytkään ei jumiksiin kysellä jäsenkorttia, voisivat alkaa jonkinlaista leimaa sitten vaikka vaatia... nih kerta.


 


Jokainen uskokoon mihin haluaa, kunhan kukaan ei väkisin tule minua käännyttämään. Siitä minä en pidä, en todellakaan. Eli se, että siivoan sunnuntaisin kirkonmeininkien aikaan, ei ole tarkoitettu kannanotoksi. Käytännön sanelema ratkaisu: kirkolliset piirit ovat jo templissään, krapulaiset ja vähäuskoiset saavatkin luvan herätä Polkan raivokkaaseen imureeraukseen ja mopitukseen. Eikö vain olekin hyvä aika? Minä vaan kysyn, täh?


 


Eilen saatiin kyllä (ai miten niin saatiin, kysyisi Belga) aikaiseksi paljon asioita. Siistin vähän parveketta eli pesty matto löysi paikkansa ja järjestys vähän muuttui. Samoin levitin sen karmean kirkkaankeltaisen liinan pöydälle – ihan vaan siksi, että jos pöydän joskus saisi restaureetattua. Ettei se mätänisi ja muhjaantuisi aivan käsiin. Lisäksi Belga asensi tiipiiseen kaamosvalot ja ihan itse vein kynttelin lyhtyyn. Lisäksi silittelin keittiöön kettuverhot ja Belga kiipesi ne ripustamaan. Hän myös nouti vihreät matot takaisin – nyt onkin lämpöisemmän oloista. Lisäksi vaihdoin liukuoveen Päärynän Aaltojen tilalle, no, Aallot ehkä sopisi kuitenkin paremmin. Mutta jostain syystä se näytti vähän kulahtaneelta, joten menkööt pyykkiin.


 


Tämän touhun jälkeen se kärtsätty lohi lisukkeineen olikin ihan äärihyvää, njam. Onneksi sitä ei jäänyt! Jälkkäriksi oli vielä jätskiä Belgalle hillon kanssa jopa, suklaamuffareita ja kaurakeksejä sekä vaffaa kaffetta. Hyvää oli ja täyteen tuli. Eipä tarvinnut hiipiä edes illalla jääkaapille, sen verran tukevaa ruokaa lounaana kuitenkin.


 


Belgan lähdettyä kävin vielä viemässä pari säkillistä roskia sekä korillisen lehtiä. Ja kas, taas yhytin kierrätystavaraa. Ihan siistin paperinarumaton, ehjän ja kantatun vieläpä. Kokonaan en sitä vielä ole levittänyt, mutta sen verran siistiltä näytti, että käy joko eteiseen tai parvekkeelle kesäksi. Tykkää! Joku oli nätisti kiinnittänyt gumminauhoilla ja laittanut roskikseen, ihan sisälle, kulmaan kylläkin. Sieltä minä sen ongin, kun katsoin, että ei ole paashaa levinnyt päälle. Ziitosta vaan, luulen tietävänikin, kenelle se kuuluu. Meillä kun talossa asuu ns. hienompaakin väkeä *tsihih*. Eräskin härra lähti eilen pukuineen ja istuvine päällystakkeineen salkku kädessä klo 17.30 ikäänkuin ”töihin”. Tuota, joo... johtajan työajat. Tai erinomaisen outo työ... ainakin malmilaiselle.


 


Hörhön prle herätti muuten minut yöllä klo 01.25. Kertoi olevansa jossakin kämpässä, jossa ei halunnut olla sekä seurassa, josta ei pitänyt. Kirosin. Sanoi haluavansa tulla tänne. Kirosin. Sanoi ottavansa takson ja minun lunastavan hänet. Kirosin vielä kerran, sanoin ehdottomasti EI PRLEESSÄ ja löin puhelimen kiinni! Hei halloo, jos ei tykkää olla jossain, voi lähteä pois. Enkä minä tiedä, missä päin maailmaa hän edes oli. Jos kyyti olisi ollut aivan lähellä, se olisi nippa-nappa ollut mahdollista. Mutta tuo oletusarvo, että voi tulla ja minä lunastan – voi äimälän pässit ja laamasen lehmät! Pirulauta! RR nousee melkoisesti, sano. Huuto


 


Rauhoitunhan minä tässä. IiPeistä tein yhden pienen ostoksen ja pari on vetämässä, ans kattoo. Paljoa en tuhluuta kuitenkaan, sen verran vaan, että vähän saan vaatevarastoa uusittua. Jospa joskus pääsisi jopa ulkoiluttamaan niitä ns. sosiaalisiin tilanteisiin *mitä ne ovat*. Nolostunut Odottelen tässä veronpalautuksia ja niilläkin on jälleen oma käyttötarkoituksensa, tod.näk. vasta ensi vuoden puolella. Päältä kuitenkin jo lupasin Belgalle osan, hän sen tarpeessa eniten kuitenkin on. Onneksi Lipastolla on piiiitkä j-loma ja lapsi saa pelata ja lukea taas kerran mielensä mukaan. Silmänisku


 


Jahas, ei kai tässä muuta kuin hommiin: kaffetta, lukemista, siivousta, eväiden laadintaa, pyykkäystä, pakkoruisku ja muuta öklöä...


 


 


 


POLKA JA SUNNUNTAIAHI KOHTAAVAT JÄLLEEN!


 


 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti