lauantai 20. marraskuuta 2010

TERVEYSVALISTUSTA, PASKAA JA FISUA!


 


 


Ensiksikin: Jos koet olevasi terveysvalistaja – lopeta tähän! Sain eilen melkein itku-huuto-potku –raivarit Malmilla. Kas, olin jo polttanut tupakkani ja odottelin taksoa ulkona. Kaikki tupakoivat olivat oikein nätisti sammuttaneet röökinsä siihen roskiksen päälle olevaan lumikekoon, koska tuhkis oli täynnänsä lunta. Eikö vaan tämä ole parempi kuin syytää niitä kadulle? No, paikalle tuli keski-ikää lähentelevä kultiveerattu daami, joka alkoi känättää kovaan ääneen. Tupakasta varsinkin. Ja roskista. Ja huoltoyhtiön vastuuttomuudesta. Yritin siinä kovin nätisti sanoa väliin, että eikö todella ole parempi, että ne ovat tuossa kuin kadulla jne. Ei, hirveä HUUTO! ”Jokaisella ON OIKEUS ja PAKKO antaa tuommoisille sadisteille ja hulluille (!!!) terveysvalistusta!” Jatkoa seurasi vielä, suljin korvani. Nythän on niin, että jos otat huikkaa valvomattomalla kiinteistön alueella, kukaan ei sano mitään. Jos tupakoit, taatusti tulee ainakin henkisesti turpaan. Miten tähän oikein ollaan päästy? Kaikki on näköjään kielletty, mitä ei erikseen ole mainittu sallituksi. Tämä on garmiwaa – minä tunnen itseni jo muutenkin ajojahdin kohteeksi. Olisi parempi nyykähtää wegs, luulen...


 


Lisäksi tuo stanan karvakasa, jota kissaksi kutsuttiin oli paskonut taas sänkyyni. Ja kyllä, laatikot olivat puhtaat ym. Kun minä olen poissa kaksi (-> 2) tuntia, tämä jo ehtii tapahtua. Se on kuulkaas hyvin lähellä, että kohta ei Vinskiä enää täällä torpassa nävy. Halukkaat voivat ottaa yhteyttä. Minä en oikeasti enää jaksa, kuntokaan ei kestä – ei näitä raivareita, ei jatkuvaa pyykkäyssouvia, ei mitään! Perkele, sanon minä ja kaikkeni olen todella tehnyt.


 


Kyllä, siis on ja oli huono päivä. Onneksi pääsin lahtauspuuhiin *wirn*. Ostin kalan. Vain iso kala kannattaa eli kun noita kirjolohialtaita nyt tyhjätään, oli Rismassa kirjis alle 5 juuroa tsilo. No ei kun pienin niistä kainaloon eli 1.5 kg. Jep. Ja kotona hommiin eli fileeraus, päät, ruodot yms. kattilaan ja niistä seljankalle liemi. Toinen filee puoliksi ja maustumaan täksi päiväksi; Belga saa lemppariruokaansa eli paistettua lohta, tsatsikia ja pottuja. Toinen puolikas pakkaseen. Sekä se liemi, johon tietty perkasin kaikki ruotoihin jääneet biitit. Mmmm, herkkuva tulossa siis. Toisaalta, sorruin pahasti *jäks*. Kaveri Malmilta tarjosi puolikasta kolmioleivästään, siis semmoisesta muovipaketista. Otinhan minä, kun nätisti tarjottiin ja nälkäkin oli – vaaleaa höttöleipää, majuneesia, metvurstia, juustomähnää ja kuolasurkkua. Maistui oudolle... en kehdannut kieltäytyäkään. Kotona sitten pari silakkapiffiä ja pesofatillinen saladoa teki terää tuon jälkeen. Iltasella vetelin vielä jokusen kuivahedelmän omasta sekoituksesta nassuun. Jo vain kelpasi meikäläiselle. On ne omatekemät appeet kuitenkin aina parhaimmat, ei voi mitään. Tai jos joku taidokas on tehnyt, en minä sillä. Mutta nuo teolliset voi kyllä huoleti jättää ostamatta, onneksi!


 


Illalla iski puuhakkuuskohtaus. Laitoin kirjoituksia framille. Meiliä yhdestä tulevasta isommasta jutusta. Silmittelin iiPeitä taas sellaisella terävällä katseella, katseella, joka tyhjää myös tilin nopeasti. En tehnyt mitään radikaalia, vielä. Työkavereille väkersin pikkuyulelahjukset, kun ovat minua taas tämänkin vuoden kestäneet. Sellaiset ihan pienet, ja vain kahdelle, oman osaston lähimmille. En minä muita siellä aio lahjoa. Upo saa porukalta yhteisen joulukukan ja hän taas tarjoaa pullakaffet, joten se on ainoa julejudeka, johon osallistun. Muuten annan olla. Belga tullee syömään, jos ehtii. Yuleruokaa ei ole tarjolla, syömme sitä, mistä eniten pidämme! Koska Belgan synttärit osuvat vuodenvaihteen tienoille, hän saa vähän isomman stipendin. Sekin lienee parasta laittaa tilille heti veronpalautusten saavuttua, etten tuhluuta turhuuteen *ristii taas sormiaan*. Ja sitten on tullut vähän luettua – kuva täältä.


 


 


 


 


Luettua: Kevin Wignall – Lipun varjo, ei hirveän paha, melkein katu-uskottavaa jännäriä. Vähän tökkäisee joiltain osin, mutta ei tod. pahasti. Odottelukirjana kohdallaan. Nicolai Lilin – Siperian opetukset, tarina rikolliskylästä Siperiasta, sen kunniakäsityksistä ja pojasta kasvamassa mieheksi. Tykkäsin – suositan! Joyce Carol Oates – Kosto: rakkaustarina, hrrh, karmiva pienoisromaani joukkoraiskauksesta, sen jälkeisistä tapahtumista sekä äidin ja tyttären kärsimyksistä. Aiheutti painijaisia, lukeaa, jos pinna kestää! Dmitri Gluhovski – Metro 2033, ydinsodan jälkeinen Moskova, elämää vain metroasemilla. Ja millaista elämää. Scifi-kauhua (jos sallitaan), suositan, tykkäsin. Frederick Forsyth – Kobra, kokaiinisota pahimmoillaan. Tyypillistä Forsythia, tunput käteen, odottelukirjana nippa-nappa menee. Marjo Näkki – Hepoa Tallinnaan, miten nuori leidi joutuu kirjeenvaihtajaksi Tallinnaan ilman kokemusta. Hupittava, hiukan kritisoivakin esitys – pyrkii kuitenkin ehkä liikaa olemaan hauska ja nokkela. Kuitenkin ihan lukemisen arvoinen esitys, lisää toisaalla. Riikka Pulkkinen – Totta, perheen tarinaa sekä siihen liittyviä asioita ja henkilöitä. Rakkautta eri muodoissaan, muistoja, haikeita kesiä ja lopulta kuolema. Lisää tästäkin toisaalla. Andrzej Sapkowski – Viimeinen toivomus (Noituri, 1. osa). Fantasiaa, synkkyyttä, vihjailuja – petoja, ylimystöä ja omituisia taikuuden osaajia. Aika omela opus, suositan! Rebecca James – Ystävä hyvä, melkoisen kälmi jännäri, joka nuorisollekin kävisi. Miten eräs tyttö kokee olevansa syyllinen sisarensa raiskaukseen ja murhaan sekä mitä siitä seuraa. Lisää tästäkin muualla... Ja mainitsematta taisi jäädä jokunen opus *kiero wirn*.


 


 


 


POLKA JA BELGA TUTUSTUVAT LÄHEISESTI JA LÄMPÖISESTI FISUJEN ANATOMIAAN....


 


 


 


 


 


 


 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti