torstai 25. marraskuuta 2010

VEEMÄISIÄ PÄIVIÄ, HUONOJA ÖITÄ


 


Että voikin pienellä kissalla olla pirun kova kallo! Ei, en ole antanut sille turpiin, minä nyt vähän nähtiin taas torpassa lentäviä kissoja... Ei mene mitenkään perille, että kusella käydään laatikossa. Jos toinen laatikko on käytetty, on toinen vielä ok. Ei prle, piti mennä kusemaan sitten soffalle, kun paskat olivat jo laatikossa. Ja tokihan minä sen heti huomasin, läikän stana. Ja ei kun pyykkäämään. Kissan paiskasin – oikeasti – baseen. Olkoot siellä! Hyvin vakavasti jo harkitsin, pitäisikö se sulkea sinne päiväksikin. Minä en  j a k s a  enää pyykätä joka päivä, en sitten millään! Enkä jaksa tuota helvetin haisua... Voihan veeeeeeeeeeee.


 


En aio tänäänkään kommentoida niinkin ajankohtaista juttua kuin lumisade. Miten se aina tulee arvaamatta Etelä-Suomeen ja saa liikenteen kaaokseen ja jumitukseen. Eikö täällä ole tod. opittu mitään viimeisinä kymmeninä vuosina? Ei, ilmeisesti. Minä kun muistan, että kun olin pieni (siis ainakin vähän pienempi kuin nyt) bussit kulkivat, samoin junat eikä mitään hämminkiä ollut. Pakkastakin oli eikä siitä metakkaa nostettu. Hvtti, nyt taas povaillaan pakkasta ja lisämyräköintiä ja vaikka mitä. *huokaus* Antakaa taas minun kaikki kestää – ja tehän jälleen annatte!


 


Muuten olen sitä mieltä, että Varastossa on koko toimistoväellä liikaa hommia. Yksi jos toinenkin on jo keskiviikkona puhkirepona miettimässä sairiksen hakemista, mieluusti ainakin kuukaudeksi. Ja ne jotka eivät ole, siis lusmuilevat kuten jo olenkin todennut. Jokin tässä taas mättää ja me tiedämme kyllä mikä. Kun sen saisi vaan tuonne ylimmällekin johdolle selväksi ja tiedoksi, mutta kun ei niin ei. Tämä siis tarkoittaa sitä, että kokonaistyöajalla oleva väki pitää pari etäpäivää viikossa, juoruaa tuntikausia kaffella, lounastaa tunnin-pari ja viihtyy mahdollisimman vähän aikaa työn parissa. Kun asiat ovat sitten jo hyvin hyvin myöhässä, tehdään äkkiä kälyisiä ja sottaisia papereita, jotka ovat päin pärshettä ja joita esim. meikäläinen joutuu setvimään ja korjailemaan sekä lähettelemään eteenpäin. Hävettää! Asiat seisovat, nämä makaavat, mutta palkka juoksee. Argh!


 


Ai miten niin, minäkö muka pahalla päällä? No en todellakaan, kunhan vaan kerron erinäisistä asioista. Tässä voisi mm. todeta taas sen, että Palmia mokailee taas välityksissään oikein olan takaa. Eilenkin odottelin n. 20 min. taksoa oven edessä, kun kuski oli pihalla... kirjaimellisesti. Palmia oli ihan selkeästi jopa kirjoittanut, että minut noudetaan sieltä. Ja minä kun ihan varta vasten olen sen kieltänyt! Eijjumalauta, sama kuin Vinskillä, ei mene edes vuosien mittaan perille jokin asia – ei sitten millään. Argh, taas!


 


Käynkin tässä välissä jättämässä viestin asiasta ja tilauslisäyksen täksi päiväksi eli käynnin postissa. Menisiköhän se edes oikein? En uskalla edes katsoa... kohta. Juuuh, oli pysähdys lisätty... ja vaisu pahoittelu väärästä paikasta. Laitoin siihen, että jospa sen kirjoittaja itse voisi mennä ulos seisomaan hievahtamatta paikoillansa n. 20 minuutiksi – ihan noin kokemuksen ja asiakaspalvelun nimissä.


 


Vetuttaa, väsyttää, särkee ja nälättää. Minä lopetan teidän kiusaamisenne ja alan paskarrella aamumättöä itselleni. Kaffetta, huutaa naisenne Malmilta ja jatkaa välittömästi vaatien lisää mömelöitä!


 


 


 


 


AI MITEN NIIN KEHNOJA PÄIVIÄ –POLKA!


 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti