torstai 11. marraskuuta 2010

TUULI KYLMÄSTI KUTITTAA SELKÄÄ...


 


 


Älkää odottako mitään, ette taatusti ainakaan pety. Mitään uutta ei ole tapahtunut, ei kotona eikä Varastolla. Joka paikassa on kylmä, minua särkee ja paleltaa. Minähän sanoin, tämä on tätä samaa... Edes torkkupeittoa ei talo tarjoa lämmikkeeksi!


 


Eilinen miitti meni kuitenkin suht ok. Lupasin järjestää materiaalia perstaiksi, joilloin seuraava miitti aiheesta. Ilmeni todellakin, että terävä pää ei tiedä käytännöistä mitään. MOT, jota varten siis laadin jotakin näytettävää. Kiirus on, kaikissa asioissa ja hommissa. Väki alkaa kohta jo pitää lomiaan. Auts, outoa. No, unohdetaan tuo – pidänhän sitä minäkin. Tuntuu vain, että osastolla on aina mittava vajaus; koulutuksessa, sairaana, etätyössä, vapaalla, lomalla jne. Polka se vaan vielä keikkuu kuitenkin, vaikka joka aamu on jatkuvaa taistelua lähteäkö vaiko eikö?!


 


Eilen illalla istuin hetken koneella ja iski kyllä niin mittava puikotus selkään, että huusin ääneen. Koko hartiaseutu ja varsinkin vasen olkapää on kipeä, iho tunnoton – kiva, eikö? Ja minähän olen edelleen täysin terve ja työkykyinen... Prletto, sanoo tämä ja tempoo kohta taas lääkkeitä nassuun. Ei tämä ole kuulkaas ihmisen elämää. Etsin eilen yhtä opiskelujuttua, olin jo ilmoittautumassa. Onneksi puikotus ehti ensin. Ilmoittautumisaikaa on vielä runsaasti, ei sillä. Mietin vaan, jaksanko minä. Haluanko minä sitä edes... hmph. Ehkä mietin lisää, jospa tuo puikotus oli ennakkovaroitus.


 


Muutoin se onkin taas varauduttava huomiseen tehoroudaukseen eli kirjasto-apteekki-ruokakaupat –kiertueeseen. Inhottaa jo etukäteen, koska sen jälkeen minä vasta kipeä olenkin. Ei auta, ruokaa on haettava, samoin kirjoja ja lääkitystä lisää. Paffilaatikotkin olisi hyvä muistaa (lappu!). Serkuissa voisi käydä tänään vähän täydentämässä leipä- ja herkkuvarastoja. Normipäiviä siis elellään. En minä oikeastaan mitään kummoisempaa kaipaa. Olisi tosi herkukasta, jos joskus kivut ja säryt vähän hellittäisivät – edes pistettäisiin puoliksi. Sekin olisi jo paljon.


 


Turhan suap pyytämättäi, joten ei siitäkään sen enempää. Ei minulla ole teille mitään uutta kerrottavaa. Olen ulkona kaikesta ja kaikista. Enkä minä halua sisällä ollakaan *ällö wirn*. Oma tylsä elämä on ihan parasta!


 


Lisää mömelöitä, minä liikun vielä! Kaffetta ja liepuskaa kans, muuten ei hyvä. Toppa tupakkaa ja...


 


 


 


 


 


 


Päivän slogan: Jännää ja tapahtumarikasta elämää, sanoi mummo kun kaffemerkkiä vaihtoi!


 


Päivän biisi: It’s Raining


 


Luettua: Markus Nummi – Karkkipäivä, mitä kaikkea lähiössä voi tapahtua. Urapäheytynyt kirjailija loisii kotona, tilanhallintasuunnittelija ei osaa hallita kaikkia tilojaan, joku maksaa pojan karkkipussin ja prinsessa on vankina kotonaan. Helkkarin hieno tarina, tykkäsin täpöllä... yllättävä, toimiva, mielikuvituksekas ja raadollinen. Muistakaa unohdetut lapset! Suositan! Janet Evanovich – Luuvitonen, juu ja taas, palkkionmetsästäjä työssään, samaa kuosia kuin ennen. Muka-hauskaa hurvittelua, vähän seksiä, vähän väkivaltaa ja autojen hajoittamista. Luulisi viihdyttävän, ei toimi! Katariina Romppainen – Pitkät päiväunet. Mitä tapahtuu, kun väärillä papereilla palkattu valehoitaja toimii yksityisen hoivapalveluyrityksen keikkalaisena? No, vanhukset alkavat piristyä ja elää kuten pitääkin :D Hauska tarina, jos ei olisi kohdakkoin niin totta ja tuttua. Kaikille vanhusten kanssa tekemisissä oleville ehdoton, testaa myös oma kykysi elää ja tuntea! Joseph Gelinek – Kymmenes sinfonia, auttts, Tavinskikooria nyt musiikin ja nuottien muodossa. Aaapuva, ei tänne, tunput käteen. Ei jaksa, ei toimi, ei jännitä. Pelle Miljoona – Kreuzberg, kurdilaulajattaren tarina Saksassa. Ei paha, hyvin Pellemäinen tarina ja kieli luistaa kuten ennenkin. Sopii joillekin. Kieli ulkona Isabel Abedi – Lucian, jokaisella ihmisellä on tällainen jo syntyessään. Ei, se ei ole enkeli... tavallaan. Se (tai hän) vain on. Tähän saa radikaalisti tutustua Rebecca, jota salaperäinen muukalainen seurailee ja vahtii, kunnes asiat selviävät. Ilmeisesti tarkoitettu nuorisolle, minusta sopii kaikille. Omela, vähän erilainen opus, tiiliskivi, mutta ei malta lopettaakaan. Tässä kun ei jauheta mistään jesseilystä vaan melko omituista ja erikoisistakin asioista. Suositan! Aila Meriluoto – Tältä kohtaa, päiväkirja vuosilta 1975 – 2004. Hienoa, että tämä julkaistiin! Minä pidän kovasti tästä leidistä, erityisesti näistä päiväkirjoista (mutta tietysti muustakin). Tässä vanhenemista kuvattu kammottavan elävästi ja aidosti, hyvin. Samoin rakkautta ja seksuaalisuutta sekä surua läheisen sairastuessa ja menehtyessä. Erityisen suositeltavaa, minä pidin hiirrrrrrrmuisesti! J. M. Coetzee - Huonon vuoden päiväkirja. Kirjailija C. kirjoittaa esseitä eri aiheista ja pyytää naapurin leidiä puhtaaksikirjoittajaksi. Sivun alareunassa leidin kommentit sekä leidin avomiehen kommentteja ja heidän elämäänsä. Vinkeä muoto, vinkeät tekstitkin kaikkinensa. Tärkeimpänä tietysti miehen ajankohtaiset kannanotot – kannattaa lukea, kommentteja vähän kaikkeen maan päällä; turismiin, terrorismiin, demokratiaan, eläinten teurstamiseen jne.! Kari Aalto – Mustalaisnaamio, tuota ja joo. Yrittää olla hupikas ja välillä vähän onkin. Liika yritys kuitenkin pilaa muuten vinkeät emmeet jo alkuunsa... Työttömyyttä, taikoja, loitsuja, kidnappaus ja muuta pientä rötöstä – liikaa tavaraa ja yrittämistä. Vähempi olisi parempi – tunput tarvitaan... Lisääkin on luettu, en edelleenkään kehtaa laittaa kaikkea tässä framille, ettei tule turpiin.


 


 


 


 


JUU, JUU – KYLLÄ MINÄ MENEN JA LOPETTELEN TÄMÄN JAANAUKSEN!


 


 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti