lauantai 27. marraskuuta 2010

UUSIOUNIA JA LEPUUTUSTA


 


Uuaaah, olen ottanut jo yhdet uusiounet. Prleen Höskän jakaja, joka herätti myös minut aamulla normiaikaan, olisin voinut suoraankin jatkaa unia. Ei, minulle  ei siis tule Höskää, mutta lehden mukana oli mainos, joka jaettiin joka kotiin. Hmph! Minulla kun ei ole ”Ei mainoksia” –lappua, minä haluan tietyt mainokset. Kun ne voisikin ilmoittaa suoraan ovessa, samoin tietyt paikallislehdet. Mutta kun ei, taas on viikon aikana tullut lehtikori täyteen paashaa. Niin, siis jakaja oli niin vauhdikas ja kovaääninen, että herttileijaa. Ryskis-räiskis-kolin-kolin ja johan oli Polkakin hereillä. Onneksi myös kusetti ja kahvitutti, joten oli pieni syykin jo herätä.


 


Vetäisin ensimmäiset aamukaffet, mömelöt, leivät ja tupakat. En sentään avannut konetta, vaan tyydyin keskeneräiseen kirjaan ja muutaman sivun luettuani päätin tipahtaa uneen. Hyvin onnistui. Särkee ja juilii melkoisen rätväkästi koko viikon melkoisen rankan työputken sekä eilisen kauppareissun jälkeen. Mikä ihme saa muuten invatakson kuskit kommentoimaan ja nauramaan sille, että en jaksa nostaa kasseja ylös autoon. Kädet eivät vaan sitä kestä. Kassit ovat helkkarin painavia; onhan niissä aina toistakymmentä kirjaa sekä viikon ruuat, kissanpurut ja muut appeet. Vihannekset ym. painavat ihan kohtuullisesti myös. Melkein joka perjantai saa kuulla jotain pikkusvinduilua tai naurua, miksi minä olen rohmunnut niin paljon. Niin paljon, ettei itse jaksa kantaa! Perkele, minä käyn edelleen kaupoilla vain kerran viikossa, en edes haluaisi käydä useammin. Enkä tässä kunnossa edes pystyisi, joten kuskit voisivat nyt pitää turpansa soukalla. Eilen jo oikein hermostuin, kun kaveri vielä yritti sijoittaa kassit tyhjille istuimille. Ei onnistu, ei. Olen useamman kerran kiroillut kaatuneita kasseja, särkyneitä tavaroita ja kierimään lähteneitä pottuja tms. Jotka tietysti olen omin pienin kätösin joutunut keräämään. Kyllä se kuulkaas niin on, että te jotka kadehditte tätä ”palvelua” – tuhat kertaa mieluummin kävisin omin jaloin kaupassa ja päivittäin töissä, jos se vain olisi mahdollista! Vaikka pienillä säryilläkin kävisin, mutta kun ei niin ei! Ei ole herkkua tuo taksonkaan käyttö eikä varsin Palmian ja kuskien (no, vain osan) käyttäytyminen...


 


Eilen takso oli Varastolla myöhässä yli 10 min. Se kertautuu tuohon aikaan aina kahdella, kun mennään kotoon päin eli torilla oltiin myöhässä jo yli 20 min. ja kun tulin kirjastosta, myöhästyneisyyskerroin olikin jo puoli tuntia. Tosi kiiruksella sitten pakko-ostokset, sain ja löysin kaiken kuitenkin ajoissa, onneksi. Ei tarvitse hätistää Belgaa noutamaan mitään. Toisaalta, jos saan sen lomani ensi viikolla, pääsen ehkä käymään ylimääräisen kerran kaupoilla... Ja ainakin tiistaina olisi suunnitelmissa reissu Hakikseen sekä mahd. myös Itikseen. Hyvin lyhyet käynnit ja vain pakko-ostokset. Ans kattoo, tämäkin vaatii huolellista aikataulutusta ja suunnittelua.


 


Vinskin prle oli asioinut kyllä lootalla, mutta kussut taas soffalle – vaihteeksi tyynyille. Seurauksena aresti basessa pyykin pyöriessä... On se yhtä kushelvettiä kirjaimellisesti, että tuo katti ei mitään tajua eikä opi! Vituttaa, kerrassaan ottaa päähän.


 


Ai niin, joku aina kaipailee myös Hörhön kuulumisia. No, soitin hänet aamulla hereille. Oli mennyt arvaushoitolaan ja saanut sitten antilooppikuurin sekä määräyksen käydä terkkarilla 3 pvän välein puhdistuttamassa ja sidotuttamassa koipensa. Hyvä! Oli se sen verran pahan näköinen, että en kotihoitoa olisi antanutkaan. Parempi, että ammattilainen putsaa, hoitaa ja arvioi tilanteen. Että siinä mielessä. Hörhö vielä ihan itse ilmoittautui iltapäivällä ja kertoi tilanteen. Oli jopa selvänä *hah*...  Katson siis, että asia on kohdaltani hoidettu jälleen kerran.


 


Belga on puolestaan tulossa lounaalle. Tarkoitus olisi myös leipoa piparihomejuustonökkösiä sekä normipipareita... ihan vaan maun vuoksi, ei j:n takia. Lisäksi osa taikinaa syödään  taatusti suoraan. Uskallan varmaan jo kertoa, että Belga oli edellisviikolla ostanut halvennustarjouksesta piparitaikinaa, jota oli sitten syönyt leivän päällä :D Hän kun ei ole koskaan ymmärtänyt, miksi herkullinen taikina pitää pilata paistamalla.... Tällaista siis meillä tänään.


 


Ei, minulla ei ole mitään kerrottavaa. Ulkona on kylmä ja Vinskikään ei viihdy parvekkeella kovin pitkään. Minä kuitenkin aion mennä nyt tupakalle ja suunnittelemaan päivän toimia. Ehkä myös annan pienen säälinpoikasen ajatuksen työkavereille, jotka kärsivät Vuoden Kankkusesta *muahahaaaaaaaaaaaah*!


 


 


 


POLKA LEPUUTTAA – LEPUUTTAKAA TEKIN!


 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti